Pohdintoja Sapatin ajalle

Kaikille eksyneille on tunnusomaista syvä yksinäisyys, vaikka olisivat yksin tai muun eksyneen joukon keskuudessa.  Tämän maailman ruhtinas tekee kaikkensa suunnatakseen heidän ajatuksensa pois heidän todellisesta henkisestä tilastaan ja tarjoaa monenlaista viihdykettä, kullekin heidän oman mieltymyksensä mukaan.   Silti jokainen ihminen tuntee sisimmässään, että jotain olennaista puuttuu heiltä!  Tuo olennainen puute on se, että he ovat ilman elävää yhteyttä heidän Luojaansa! Kerron omasta kokemuksestani   Tulin jo 3-vuotiaana ns. 'lapsenuskoon', kun harras uskova äitini johdatti minut tuntemaan Hyvän Paimenen, Jeesuksen Kristuksen. Vanhempani erosivat ollessani 4-vuotias ja 5-vuotiaana minut siirrettiin  isän holhoukseen,  vastauksena salaiseen rukoukseeni. Hän oli mennyt uudelleen avioon, eikä enää uskonut Vapahtajaan, kuten nuoruudessaan. Ei myöskään äitipuoleni.    Vuodet kuluivat ja koska minulla ei ollut ainuttakaan aidosti uskovaa ystävää...