Pohdintaa Sapattina 27.12.2024
Ihmisyyteen kuuluu monenlaiset tunteet ja yksi voimakkaimmista on syvä
katumus, kun ihminen ymmärtää menetelleensä väärin, eikä voi enää tehdä
tehtyä tekemättömäksi. Silloin luonnollinen reaktio on katkera itku, jota on
vaikea pidättää. Olen itsekin itkenyt monta kertaa ja aiheita on ollut useita.
Lupasin edellisessä Sapatti tutkielmassani pohtia nyt tiettyjä syntejä, jotka
suorastaan musertavat ihmisen maahan asti, eivätkä ne päästä irti otettaan
suorastaan musertavat ihmisen maahan asti, eivätkä ne päästä irti otettaan
kuin synnin tunnustamisen ja ripityksen kautta. Ripittäytymistä tarvitaan.
Kerron tutkielmani lopussa, ketkä sitä tarvitsevat ja miten se tulee tehdä.
Maan päällä ei ole ihmistä, joka ei tekisi myös syntiä
Toki synneillä on suuriakin eroja, mutta pienikin synti erottaa meidät Luojamme yhteydestä, sillä hän on täydellisen Pyhä ja vihaa kaikenlaista syntiä, koska kaikki synti turmelee ihmistä. Salomo, hyvänä ihmistuntijana ja omakohtaisten synteihin lankeemustensa jälkeen, opetti näin: Saarn. 7:20
>>Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.<<
Koska Luojamme tuntee läpikotasin kaikki luomansa ihmiset je että meidän suurin tarpeemme on saada syntimme anteeksi. Siksi hän on suuressa rakkaudessaan valmistanut kaikille Aadamin ja Eevan jälkeläisille täydellisen mahdollisuuden saada pelastus sydämen uskon kautta lahjaksi. Tuon uskon pitää kohdistua Vapahtajamme Adonai Yeshua lunastustyöhön. Joh. 10:9-11
>>9 Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. 10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. 11 Minä olen se hyvä paimen (Ps. 23). Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. <<
Pelastussanoman ydin
Pelastussanoman ydin on siinä, että taivaallinen Isämme ottaa tänäänkin vastaan suuria syntisiä ja hänen vastaanottonsa sijaitsee Moorian vuorella, Golgatalla, johon meidän tulee suunnata katseemme uskon silmin ja katsoa ristillä riippuvaa, verta vuotavaa uhrikaritsaa. Hän kantoi kaikki syntimme ristinpuulla kärsiessään, otti pois maailman synnin ja vuodatti verensä.
Kärsittyään alastomana vihaajiensa pilkatessa ja ollen hirvittävissä tuskissa noin kuusi (6) pitkää tuntia, hän, Yeshua HaMashiach, lopulta sanoi: "Se on täytetty!" ja hän antoi henkensä taivaallisen Isänsä käsiin. Ennen ristille naulituksi tulemista hän opetti opetuslapsiaan sanoen: Joh. 6:37-39
>>37 Jokainen, jonka Isä antaa minulle, tulee minun luokseni. Ja häntä, joka minun luokseni tulee, minä en heitä ulos. 38 Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. 39 Minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista heistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.<<
Tällä tavoin sinä varmasti pelastut
Pakanain apostoli Paavali opetti mielestäni tyhjentävästi pakanoille ja juutalaisille, miten me voimme pelastua. Hänen opetuksensa mukaan meidän hyvät teot eivät voi meitä pelastaa, vaikka ne ovatkin tervetulleita ja hyödyllisiä lähimmäisillemme ja meille itsellemmekin. Ainoastaan seuraavalla tavalla saavutamme ikuisen pelastuksen, jos luotamme siihen: Room. 10:6-10
>>6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan HaMashiach'a alas, 7 tai: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan HaMashiach'a kuolleista. 8 Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Yeshuan Adonaiksi ja uskot sydämessäsi, että Elohim on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; 10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.<<
Kerron lyhyesti kolmesta naisesta
Nämä kaikki tapahtuivat jo 1970-luvulla toimiessani katuevankelistajana Helsingissä. En mainitse heidän oikeita nimiään, joten kukaan lukija ei voi tunnistaa keistä on ollut kyse. (En silloin vielä tiennyt Vapahtajamme oikeaa hebrealaista erisnimeä: Yeshua)
Olin myöhään yöllä tapani mukaan Helsingin keskustassa jakamassa hyviä uutisia Pelastuksesta kaikille halukkaille ja aloin mielelläni keskustella kaikkien halukkaiden kanssa. Eräs nainen, jolle ojensin lentolehtisen, otti sen vastaan ja purskahti itkuun. Hän oli kaunis, siististi pukeutunut ja kuului kaupungin yläluokaan. Annoin hänen rauhassa itkeä ja hetken kuluttua sanoin:
"Huomaan, että sinulla on suuri murhe sydämessä. Voit kertoa siitä minulle luottamuksellisesti, sillä olen sielunhoitaja ja tunnen rakastavan Vapahtajan, joka voi auttaa sinuakin."
Hän alkoi puhua itkun sekaisella äänellä: "Odotan lasta miehelle jota rakastan, mutta emme ole vielä edes kihloissa. Kun kerroin asiasta hänelle, hän suuttui silmittömästi ja sanoi: "Teetä abortti tai jätän sinut!" En tahdo murhata lasta jota odotan, enkä tahdo menettää miestä jota rakastan."
Rukoilin heti apua ja viisautta ylhäältä ja uskoin saaneeni oikean neuvon. Sanoin hänelle: "Ymmärrän perin vaikean tilanteesi ja Herran tahto on että annat lapsen syntyä. Vaikka sinua tullaan halveksimaan ihmisten taholta ja vaikka mies, jota rakastat todella hylkäisi sinut, niin tärkeintä on kuitenkin se, että Herra rakastaa sinua ja auttaa sinua selviytymään kaikesta."
Nainen nyökkäsi olevansa samaa mieltä ja rukoilin hänen puolesta apua ylhäältä siihen, mikä tulee häntä kohtaamaan ja rukoilimme yhdessä myös sen miehen puolesta, että hän muuttaisi mielensä ja menisi avioon naisen kanssa. En tiedä mitä nainen teki, sillä emme koskaan enää kohdanneet. Muistin heitä jonkin aikaa rukouksissani ja jätin Herran armon haltuun.
Tapaus nro 2.
Olin jälleen jakamassa Hyviä Uutisia pelastuksesta kaupungin keskustassa, jossa silloin asuin. Tarjotessani lentolehtistä eräälle nuorelle naiselle. Hän otti sen vastaan ja sanoi kyynelten läpi: "Minä olen niin suuri syntinen nainen, etten usko Herran välittävän minusta. Toivon kuitenkin, että saan edes kaukaa katsella hänen armollisia kasvojaan ajan rajan tuolla puolen."
Koin sydämessäni valtavaa sääliä ja rakkautta häntä kohtaan, sillä hänen sydämensä oli oikea Herran edessä. Sanoin hänelle: "Saat tulla aivan tuollaisenaan Vapahtajamme luo, sillä hän tuli maailmaan juuri meitä syntisiä varten. Myös minä olin suuri syntinen, sillä Hän sanoi minulle: 'Totisesti sinä olet suurisyntinen ihminen!' ja hän armahti minua ja antoi syntini anteeksi."
Vaikutti siltä, että nainen uskoi vakuutteluani. Hän kiitti ja lähti mietteliäänä luotani. Rukoilin hänen puolesta jonkin aikaa ja jätin sitten hänetkin Herran armon haltuun.
Tapaus nro 3.
Kohtasin tämän iäkkään naisen aivan kaupungin keskustassa, Rautatieaseman kivireunuksen päällä istumassa. Hän oli noin 70-vuotias, harmaatukkainen ja asunnoton naisparka. Hän ei ollut hajusta päätellen saanut peseytyä varmaan kuukausiin. Istahdin hänen viereensä sinä viileänä myöhäissyksyisenä iltana. Kerroin, että taivaallinen Isämme rakastaa häntä.
Hän puhkesi itkuun ja sopersi: "Kyllä hänen rakkautensa meitä ihmisiä kohtaan on valtava, kun hän oman Poikansa uhrasi ristillä meidän syntisten edestä. Minä olen koditon juoppo nainen, joka odotan vain kuolemaa, sillä olen jo vuosia kärsinyt puutteesta, kodittomuudesta eikä kukaan minua kaipaa." Kehotin häntä kertomaan nuoruudestaan ja hän kertoi näin:
"Ollessani 15-vuotias menin ystävieni kanssa bailaamaan Sipooseen (noin 30 km Helsingistä koilliseen). Silloinkin oli myöhäinen syksy. Saunottuamme ja juotuamme muutaman oluen, päätin mennä läheiseen metsään kävelemään ja oli jo yö. Minulla oli vain yöpaita ylläni ja huomasin eksyneeni siihen sankkaan metsään ja kauhistuin ja aloin palella. Rukoilin apua Jumalalta.
Silloin yhtäkkiä eräälle polulle laskeutui ylhäältä valo ja kuulin ikään kuin kuiskauksen: 'Kulje tuota polkua!' Aloin kävellä sitä myöten ja se johti hirsitalon luo, jossa paloi valot sisällä. Koputin hiljaa ulko-oveen ja kohta iäkäs nainen tuli avaamaan. Hän ällistyi ja sanoi: 'Voi sinua tyttöpoloinen, joka palelet ulkona vain yöpaita päälläsi. Tule sisälle lämpimään.'
Astuin sisälle ja siellä oli naisen lisäksi hänen iäkäs aviomiehensä. Kerroin lyhyesti mistä lähdin metsään ja että eksyin sinne, mutta jokin valo valaisi polun, ääni kehotti minua kulkemaan sitä ja se toi minut heidän luo. Nainen kuunteli ihmetellen ja antoi minulle kuumaa juotavaa. Sitten hän sijasi minulle vuoteen. Menin siihen levolle ja näin ihmeellistä unta. Uni oli seuraava:
"Huomaan, että sinulla on suuri murhe sydämessä. Voit kertoa siitä minulle luottamuksellisesti, sillä olen sielunhoitaja ja tunnen rakastavan Vapahtajan, joka voi auttaa sinuakin."
Hän alkoi puhua itkun sekaisella äänellä: "Odotan lasta miehelle jota rakastan, mutta emme ole vielä edes kihloissa. Kun kerroin asiasta hänelle, hän suuttui silmittömästi ja sanoi: "Teetä abortti tai jätän sinut!" En tahdo murhata lasta jota odotan, enkä tahdo menettää miestä jota rakastan."
Rukoilin heti apua ja viisautta ylhäältä ja uskoin saaneeni oikean neuvon. Sanoin hänelle: "Ymmärrän perin vaikean tilanteesi ja Herran tahto on että annat lapsen syntyä. Vaikka sinua tullaan halveksimaan ihmisten taholta ja vaikka mies, jota rakastat todella hylkäisi sinut, niin tärkeintä on kuitenkin se, että Herra rakastaa sinua ja auttaa sinua selviytymään kaikesta."
Nainen nyökkäsi olevansa samaa mieltä ja rukoilin hänen puolesta apua ylhäältä siihen, mikä tulee häntä kohtaamaan ja rukoilimme yhdessä myös sen miehen puolesta, että hän muuttaisi mielensä ja menisi avioon naisen kanssa. En tiedä mitä nainen teki, sillä emme koskaan enää kohdanneet. Muistin heitä jonkin aikaa rukouksissani ja jätin Herran armon haltuun.
Tapaus nro 2.
Olin jälleen jakamassa Hyviä Uutisia pelastuksesta kaupungin keskustassa, jossa silloin asuin. Tarjotessani lentolehtistä eräälle nuorelle naiselle. Hän otti sen vastaan ja sanoi kyynelten läpi: "Minä olen niin suuri syntinen nainen, etten usko Herran välittävän minusta. Toivon kuitenkin, että saan edes kaukaa katsella hänen armollisia kasvojaan ajan rajan tuolla puolen."
Koin sydämessäni valtavaa sääliä ja rakkautta häntä kohtaan, sillä hänen sydämensä oli oikea Herran edessä. Sanoin hänelle: "Saat tulla aivan tuollaisenaan Vapahtajamme luo, sillä hän tuli maailmaan juuri meitä syntisiä varten. Myös minä olin suuri syntinen, sillä Hän sanoi minulle: 'Totisesti sinä olet suurisyntinen ihminen!' ja hän armahti minua ja antoi syntini anteeksi."
Vaikutti siltä, että nainen uskoi vakuutteluani. Hän kiitti ja lähti mietteliäänä luotani. Rukoilin hänen puolesta jonkin aikaa ja jätin sitten hänetkin Herran armon haltuun.
Tapaus nro 3.
Kohtasin tämän iäkkään naisen aivan kaupungin keskustassa, Rautatieaseman kivireunuksen päällä istumassa. Hän oli noin 70-vuotias, harmaatukkainen ja asunnoton naisparka. Hän ei ollut hajusta päätellen saanut peseytyä varmaan kuukausiin. Istahdin hänen viereensä sinä viileänä myöhäissyksyisenä iltana. Kerroin, että taivaallinen Isämme rakastaa häntä.
Hän puhkesi itkuun ja sopersi: "Kyllä hänen rakkautensa meitä ihmisiä kohtaan on valtava, kun hän oman Poikansa uhrasi ristillä meidän syntisten edestä. Minä olen koditon juoppo nainen, joka odotan vain kuolemaa, sillä olen jo vuosia kärsinyt puutteesta, kodittomuudesta eikä kukaan minua kaipaa." Kehotin häntä kertomaan nuoruudestaan ja hän kertoi näin:
"Ollessani 15-vuotias menin ystävieni kanssa bailaamaan Sipooseen (noin 30 km Helsingistä koilliseen). Silloinkin oli myöhäinen syksy. Saunottuamme ja juotuamme muutaman oluen, päätin mennä läheiseen metsään kävelemään ja oli jo yö. Minulla oli vain yöpaita ylläni ja huomasin eksyneeni siihen sankkaan metsään ja kauhistuin ja aloin palella. Rukoilin apua Jumalalta.
Silloin yhtäkkiä eräälle polulle laskeutui ylhäältä valo ja kuulin ikään kuin kuiskauksen: 'Kulje tuota polkua!' Aloin kävellä sitä myöten ja se johti hirsitalon luo, jossa paloi valot sisällä. Koputin hiljaa ulko-oveen ja kohta iäkäs nainen tuli avaamaan. Hän ällistyi ja sanoi: 'Voi sinua tyttöpoloinen, joka palelet ulkona vain yöpaita päälläsi. Tule sisälle lämpimään.'
Astuin sisälle ja siellä oli naisen lisäksi hänen iäkäs aviomiehensä. Kerroin lyhyesti mistä lähdin metsään ja että eksyin sinne, mutta jokin valo valaisi polun, ääni kehotti minua kulkemaan sitä ja se toi minut heidän luo. Nainen kuunteli ihmetellen ja antoi minulle kuumaa juotavaa. Sitten hän sijasi minulle vuoteen. Menin siihen levolle ja näin ihmeellistä unta. Uni oli seuraava:
Kävelin eksyneenä metsässä ja yhtäkkiä kaksi enkeliä tuli luokseni ja vei minut paratiisiin, jossa oli satumaisen kauniita puita, kukkia ja pensaita. Kävellessäni kultaista katua pitkin oli toinen enkeli oikealla ja toinen vasemmalla puolellani. Koko ajan edessä leijui valtavan upea kultainen kruunu, jossa oli erivärisiä jalokiviä. Enkeli sanoi sen olevan elämänkruunu.
Ajattelin, että heti kun enkelit katsovat muualle, niin minä nappaan salaa sen kruunun. Siihen heräsin ja se iäkäs nainen näytti kartasta missä olimme ja kertoi miten minä löydän takaisin siihen nuorten retkimajaan, josta olin lähtenyt. Hän antoi päällysvaatteet ylleni ja kengät jalkaani. Löysin takaisin ryyppykavereitteni luo ja he ihmettelivät kertomustani."
Sanoin naiselle, että uni tarkoitti sitä, että jos hän kilvoittelee uskossa maan päällä loppuun asti, niin hän pääsee kohta perille ja saa siellä omakseen sen kauniin elämänkruunun. Nainen pyysi minua laulamaan hänelle taivaslaulun. Lauloin ulkoa laulun 'Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan...', sillä eräässä sen säkeistössä on sanat: 'Kruunun perin kerran, valtakunnan saan...'
Laulaessani oli ympärillemme kokoontunut suuri joukko miehiä ja eräs heistä sanoi: "Tuo nuori mies on varmaan enkeli, sillä hänen kasvoistaan loistaa kirkasta valoa" Miehet tuijottivat minua pelokkaina muutaman metrin päästä ihmetellen. Kerroin heille olevani ihan tavallinen kristitty nuorukainen ja kehoitin heitä antamaan elämänsä Jeesukselle, Herralle.
Nainen kuunteli lauluani ja hymyili rohkaistuneena. En voinut, itsekin ollen köyhä, auttaa häntä taloudellisesti, enkä ottaa häntä asunnolleni, koska asuin vuokralaisena ja muiden majoittaminen asuntooni oli kielletty. Jätin hänet siunaten ja nuo miehetkin rukoillen Herran armon haltuun.
Milloin ripittäytymistä tarvitaan?
Noista kolmen naisen tapauksesta ilmenee, että heidän kaikkien sydämen asenne oli oikea, sillä he tunnustivat olevansa syntisiä. He olivat sellaisenaan valmiita ottamaan vastaan pelastuksen. Mutta on suuria syntejä, esim. murha, raiskaus, ryöstö. Ne vaativat synnin tunnustamista ja ripittäytymistä luotettavalle sielunhoitajalle, jotta uskoon tullut voi uskoa syntinsä anteeksi.
Yleisohjeena on, että syntinen nainen ripittäytyy luotettavalle uskovalle naiselle ja syntinen mies luotettavalle uskovalle miehelle. Tämä siksi, että sielunhoidossa naiset ymmärtävät parhaiten naisten arkaluontoiset synnit. Samoin sielunhoidossa miehet ymmärtävät parhaiten miesten suuret ja arkaluontoiset synnit. Ripityksen antajan tulee olla uskova ja täysin luotettava henkilö!
Sananl. 28:13
>>Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.<<
Ajattelin, että heti kun enkelit katsovat muualle, niin minä nappaan salaa sen kruunun. Siihen heräsin ja se iäkäs nainen näytti kartasta missä olimme ja kertoi miten minä löydän takaisin siihen nuorten retkimajaan, josta olin lähtenyt. Hän antoi päällysvaatteet ylleni ja kengät jalkaani. Löysin takaisin ryyppykavereitteni luo ja he ihmettelivät kertomustani."
Sanoin naiselle, että uni tarkoitti sitä, että jos hän kilvoittelee uskossa maan päällä loppuun asti, niin hän pääsee kohta perille ja saa siellä omakseen sen kauniin elämänkruunun. Nainen pyysi minua laulamaan hänelle taivaslaulun. Lauloin ulkoa laulun 'Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan...', sillä eräässä sen säkeistössä on sanat: 'Kruunun perin kerran, valtakunnan saan...'
Laulaessani oli ympärillemme kokoontunut suuri joukko miehiä ja eräs heistä sanoi: "Tuo nuori mies on varmaan enkeli, sillä hänen kasvoistaan loistaa kirkasta valoa" Miehet tuijottivat minua pelokkaina muutaman metrin päästä ihmetellen. Kerroin heille olevani ihan tavallinen kristitty nuorukainen ja kehoitin heitä antamaan elämänsä Jeesukselle, Herralle.
Nainen kuunteli lauluani ja hymyili rohkaistuneena. En voinut, itsekin ollen köyhä, auttaa häntä taloudellisesti, enkä ottaa häntä asunnolleni, koska asuin vuokralaisena ja muiden majoittaminen asuntooni oli kielletty. Jätin hänet siunaten ja nuo miehetkin rukoillen Herran armon haltuun.
Milloin ripittäytymistä tarvitaan?
Noista kolmen naisen tapauksesta ilmenee, että heidän kaikkien sydämen asenne oli oikea, sillä he tunnustivat olevansa syntisiä. He olivat sellaisenaan valmiita ottamaan vastaan pelastuksen. Mutta on suuria syntejä, esim. murha, raiskaus, ryöstö. Ne vaativat synnin tunnustamista ja ripittäytymistä luotettavalle sielunhoitajalle, jotta uskoon tullut voi uskoa syntinsä anteeksi.
Yleisohjeena on, että syntinen nainen ripittäytyy luotettavalle uskovalle naiselle ja syntinen mies luotettavalle uskovalle miehelle. Tämä siksi, että sielunhoidossa naiset ymmärtävät parhaiten naisten arkaluontoiset synnit. Samoin sielunhoidossa miehet ymmärtävät parhaiten miesten suuret ja arkaluontoiset synnit. Ripityksen antajan tulee olla uskova ja täysin luotettava henkilö!
Sananl. 28:13
>>Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.<<
Ap.t. 3:19
>>Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.<<
Jaak. 5:15-16
>>15 Uskossa lausuttu rukous parantaa sairaan. Adonai palauttaa hänen terveytensä ja jos hän on tehnyt syntejä, hänelle annetaan ne anteeksi. 16 Tunnustakaa siis avoimesti syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimakas ja tehokas.<< (CJB:stä suomennettu)
Aiheeseen sopivia lauluja
Tiedoksi: Vapahtajamme oikea hebrealainen alkuperäisnimi on Yeshua HaMashiach HaNotzri
Älä itke, sydän parka
Sain kutsun käydä kulkemaan
Kaipaan Sun luoksesi
Jeesuksesta laulan
Vuoret väistykööt
PS. Voit tutustua linkistä elämäni mielenkiintoisiin vaiheisiin, sillä se on tähän asti ollut suurta seikkailua. On ollut menestystä ja vastoinkäymisiä. Adonai Yeshua on aina minua auttanut!
Kommentit
Lähetä kommentti