Pohdintaa sapattina, 9.8.2024
Useimmat meistä Uuden Liiton pyhistä kompuroivat uskonelämänsä alussa
ja toisinaan myös jopa vuosikymmenten jälkeenkin, sillä eteemme voi tulla
yllättäviä esteitä. Kuvassa ensin yksi juoksija kaatui ja häneen kompastui
lisäksi kaksi muuta juoksijaa. Harhaopin julistaja eksyttää aivan erityisesti
huonosti Raamatun opetuksia tuntevia ja vie heidät kanssaan pimeyteen.
lisäksi kaksi muuta juoksijaa. Harhaopin julistaja eksyttää aivan erityisesti
huonosti Raamatun opetuksia tuntevia ja vie heidät kanssaan pimeyteen.
Miten eroavat katuminen ja parannuksen teko toisistaan?
Ainakin siten, ettei katuvalla ihmisellä ole aina hengen voimaa tehdä parannusta synnistä, jonka tekemiseen hän on jo varhaisesta alkaen ajautunut, johtuen perhetaustastaan tai ystäväpiiristä, jossa hän on ennen uskoon tuloaan kasvanut vinoon. Sellaisia kasvuympäristöjä ovat alkoholisti- ja huumeperheiden lapset ja rikollisten katujengien jäseniksi hairahtuneet nuoret.
Tutkin tarkoin, mitä sanaa jakeissa Luuk. 17:3-4 on käytetty kreikkalaisessa Novum'issa (Textus Receptus). Siinä sana "metanoeõ" tarkoittaa käännettynä: 'ajatella toisin', 'katua', 'muuttaa mielensä'. Siksi valitsen vaihtoehdoista sanan 'katua' jakeisiin Luuk. 17:3-4. Huomasin kaikissa englanninkielisissä käännöksissä käytetyn sanaa 'repent' eli 'tehdä parannus'. Sen sijaan kaikissa Pohjoismaiden käännöksissä on käytetty sanaa 'katua'.
On kuitenkin ilmeistä, että henkilö, joka seitsemän kertaa päivässä rikkoo veljeään vastaan ei kykene tekemään parannusta, koska parannuksen tekeminen vaatii tahdonvoimaa, jota hänellä ei vielä riittävästi ole. Sen sijaan hän kykenee sanomaan, että hän katuu rikkomustaan ja se riittää anteeksiantamisen ehdoksi. Tällöin armahdamme heitä, jotka ovat vielä uskossaan heikkoja.
Tavoitteena toki on, että usein samaa syntiä tekevä opastetaan irtautumaan tuollaisesta synnistä. Häntä tulee hoivata hengellisenä vauvana, joka tarvitsee paljon rukousta, rakkautta ja opetusta, jotta hän pääsee kokonaan sellaisesta synnistä eroon. Sen seurauksena hän vasta voi alkaa kasvaa pyhityselämässä ja kehittyä lopulta otolliseksi 'työntekijäksi' Adonai Yeshuan viinitarhaan.
Mitä haittaa on epäonnistumisesta yleensä?
Voimme epäonnistua monella eri tavalla. Jotkut epäonnistuvat ihmissuhteissaan, toiset työssään, eräät opinnoissaan. Pahinta kuitenkin on, jos epäonnistumme uskonkilvoittelussamme, koska se voi masentaa ja halvaannuttaa meidät niin, että vetäydymme kuin kilpikonna kuorensa sisälle, syytämme itseämme, emmekä enää sydämestämme rakasta pelastussanoman levittämistyötä.
Ilman rakkautta ovat kaikki hyvätkin tekomme kuolleita, vaikka ne auttaisivatkin puutteessa olevia. Ilman agape rakkautta olemme vain kuin kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Siksi meidän tulee katua sitä, jos olemme epäonnistuneet uskonvaelluksessamme ja pohtia syitä, mitkä ovat johtaneet siihen ja tehdä parannus. Jotkut ovat pyrkineet liian varhain liian vaativaan hengelliseen tai maalliseen työhön ja suurista ponnisteluista ja useista rukouksista huolimatta epäonnistuneet täysin.
Tuollaisen hengellisen katastrofin estämiseksi tulee seurakunnissa kiinnittää enemmän huomiota seuraavaan apostoli Paavalin opetukseen, koskien seurakunnan kaitsijan valintaa: 1. Tim. 3:6
>>Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.<<
Lisäksi apostoli Jaakob varoitti opettajan tehtäviin valittuja seuraavasti: Jaak. 3:1
>>Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä ankaramman tuomion.<<
Tarvitsemme myös kärsivällisyyttä ja kestäväisyyttä, ettemme vaivu itsesääliin ja jää maahan makaamaan, vaan meidän tulee nousta heti ylös ja jatkaa uskonkilvoitustamme ja juoksuamme elämän kilparadalla, kuten nousi suomalainen olympiavoittaja Lasse Virén vuonna 1972:
>>Lasse Virén syntyi Itä-Uudellamaalla vuonna 1949. Hän on edelleen Suomen tunnetuimpia urheilijoita maailmalla. Hän voitti 5 000 ja 10 000 metrin juoksut peräkkäisissä olympialaisissa vuosina 1972 ja 1976. Vuonna 1972 voitto tuli 10 000 metrillä, vaikka hän kaatui matkalla.<<
Mitä hyötyä on epäonnistumisista?
Usein syy epäonnistumisiin johtuu siitä, että ne ja vastoinkäymiset ovat Luojamme antamia, että muistaisimme turvautua kaikessa häneen ja kysyä häneltä johdatusta ihan kaikkeen. Siis aivan pienimpiinkin asioihin. Tämä johdatuksen pyytäminen ja rukous koskee, ihmissuhteita, opintoja, työpaikan valintaa, työntekoa ja aivan erityisesti tehtäviämme hänen pyhiensä joukossa!
Eräs vain omiin mahdollisuuksiinsa luottanut ja täydellisesti lopulta työssään epäonnistunut uskova veli ihmetteli sitä, että kun hän lopulta ymmärsi rukoilla ennen pienimpäänkin tehtävään ryhtymistä, hän yllättyi miten ihmeellinen siunaus alkoi levätä hänen työnsä ja elämänsä yllä! Saman opin jo nuorena uskovana, kun Adonai Yeshua vei minut lähes mahdottomiin työtehtäviin!
Toimin nimittäin useissa sellaisissa työtehävissä, joihin ei koulutukseni alkuunkaan riittänyt, eikä kielitaitonikaan. Siksi opin alati rukoilemaan joka aamu ennen töihin menoa varjelusta ja apua, että selviytyisin kunnialla työtehtävistä. Oman rasituksensa työelämääni toivat uskoa vailla olevat työkaverit ja etenkin ne esimiehet, jotka eivät useinkaan arvostaneet työkokemustani.
Olen oppinut sen, ettei pidä tavoitella liian korkeaa asemaa eikä liian vaativia työtehtäviä työelämässä ja myös sen, että jos kuitenkin 'joutuu vastentahtoisesti' sellaisiin työtehtäviin, niin silloin ainoa tapa selviytyä kunnialla on harras ja jatkuva rukous myös tilanteissa, missä ei ole inhimillisesti katsoen toivoa onnistumisesta. Kokemuksesta tiedän, että silloinkin rukous auttaa!
Oppiko Luojamme jotain ihmisten syntiinlankeemuksesta?
Humoristisesti voin kuvitella hänen ehkä ajatelleen heti ihmisten syntiinlankeemuksen jälkeen: "Huh mikä sotku tästä tulikaan! Jos olisin sen edeltä tiennyt, niin en olisi ikinä luonut ihmistä!" (Pohdin tätä aihetta lähemmin viikon päästä julkaisuun tulevassa sapattitutkielmassani)
Kenties hän oppi rakastamaan aiempaa enemmän meitä, täysin synnin turmelemia luotujaan(?) Hänen rakkautensa huipentuma oli siinä, että hän antoi Poikansa syntiuhriksi puolestamme. Hän kysyi ensin kirkkaudessa Pojaltaan, että tahtooko hän suostua sijaisuhriksemme? Ps. 2:8 >>Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.<<
Hänen Poikansa suostui siihen ja vastasi Isälleen kirkaudessa ollessaan, ennen ihmiseksi maan päälle syntymistään: Ps. 40:7-9 >>7 Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi. 8 Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. 9 Sinun tahtosi, minun Elohimini, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni."<<
Luokaamme silmämme meitä taydellisellä rakkaudella rakastavaan sijais- ja syntiuhriimme, HaMashiach Yeshuaan, joka otti harteillen kaiken meidän syntivelkamme ja vei ne mukanaan hautaan ja heitti ne merten syvyyksiin, niin kauas kuin itä on lännestä. Hän pyyhki ne pois kertakaikkiaan, eikä niitä enää muistele, jos hyväksymme Adonai Yeshuan Vapahtajaksemme.
Taivaallisen Isän, Yehowah Elohimin, rakkaus ilmestyi meille siinä, että hän antoi rakkaimman Poikansa meidän Lunastajaksemme. Siitä Yeshua HaMashiach itse opetti näin: Joh. 3:16
>>Sillä niin on Elohim maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.<<
Aiheeseen sopivia lauluja
Tiedoksesi: Vapahtajamme alkuperäinen hebrealainen nimi on Yeshua HaMashiach HaNotzri
Onneni On Sinussa
Turvassa
Vaikka pilvet taivaan peittää
Mä luotan Herraan
Älä pelkää
Kommentit
Lähetä kommentti